Thursday, August 27, 2009

Muukalaisia yössä - Strangers in the night

Tapasimme mieheni kanssa Halloween-yönä. En tiedä, oliko se onnenpotku vai kirous, sillä kohtalo on ollut meille julma ja pirullinen. Emme ole kuitenkaan antaneet periksi, sillä tämä liitto on tähtiin kirjoitettu. Minulle halloween on siis paljon enemmän kuin vainajien juhla. Se on yö, jona tulin joko elävänä haudatuksi tai synnyin uudestaan. Miten sen nyt ottaa.

Neljä vuotta sitten olin juhlimassa halloweenia Bottalla Helsingissä. Ystäväni oli jo lähtenyt klubilta kotiin ja kello läheni yhtä, mutta odottelin vielä viimeiseen junaan asti unelmieni prinssiä. Tunsin olevani liian poikkeava mustassa nahkaminissäni, korkeakorkoisissa niittisaappaissa, punaisessa röyhelöpaidassa ja nahkaisessa kaulapannassa. En ollut pariin vuoteen käynyt muualla kuin fetissibileissä ja alkoi näyttää siltä, että ruoskaa heiluttavat nahkahousut olisivat ainoa toivoni.

Sitten eteeni asteli pitkä, komea mies, josta hämärässä äkkiseltään erotin vain tummat kiharat hiukset, mustan puvun ja punaisen kauluspaidan. Tämähän oli kuin taivaan lahja - pitkät tummat miehet olivat heikkouteni. Ja pukumiehet, vaikka hieman ihmettelinkin asuvalintaa. No, hyvin nopeasti huomasin hänen olevan hiprakassa, mutta mieheni selitti myöhemmin, että niihin aikoihin hän ei koskaan viettänyt iltaa selvin päin. Tanssimme pari biisiä, pidin häntä ujona, mutta yhtäkkiä hän yllätti suikkaamalla suukon poskelle. Olikohan tyyppi vähän outo? Minulla oli taipumusta vetää puoleeni kummajaisia. Ehdimme tanssia ja jutella vain kymmenen minuuttia, kun ilmoitin, että minun oli kiirehdittävä viimeiseen junaan, ja hän pyysi puhelinnumeroani. Huomasin, että hänen puhelimessaan oli kotikaupunkini surkean jääkiekkojoukkueen kuoret. Ajattelin mielessäni, että tämä ei voinut olla sattumaa. Planeetat olivat kolahtaneet yhteen. Sitten jo juoksin asemalle kuin Tuhkimo konsanaan jättäen prinssin taakseni kännykkä kädessään.

Olin varma, ettei mies soittaisi, mutta kohta jo lähettelimme toisillemme romanttisia sähköpostiviestejä. Olin juuri eronnut raivoisasti petollisesta rakastajastani, joten päätin tarrautua tähän mieheen jo pelkästään koston vuoksi. Hän hurmasi minut käyttäytymällä kuin herrasmies, tai kuin dekadentti dandy, ja oli poikkeuksellisen hellä ja tunteellinen rakastaja. Intohimo ja kostonhimo ilmeisesti sumensivat järkeni, sillä olin varma, että hän oli syvästi ihastunut minuun.

Kuukauden kiihkeän treffailun jälkeen mies kuitenkin lemppasi minut, ilmoitti kännykällä, ettei halua aloittaa suhdetta, koska on rakastunut toiseen naiseen. Ja minä olin sinisilmäisesti antanut hänen käydä salsakurssilla kyseisen syöjättären kanssa, koska he olivat olleet "vain ystäviä". Ja muija oli vielä ruma kuin lapio! Raivoni olisi voinut nostattaa liekit ilmaan, sillä olin taas antanut yhden miehen pettää itseäni. Kynsistäni jäivät uurteet puiseen baaripöytään, kun kävimme aiheesta samana iltana järjetöntä keskustelua. Jos toinen lemppaa sinut, niin turha siitä enää on väitellä.

Olin kuitenkin sinnikäs, jäin vaanimaan saalistani kuin verta janoava pantteri, ja sain taivuteltua hänet "olemaan ystäväni", koska hän oli niin kiinnostava tyyppi. Katin kontit! Halusin hänet takaisin itselleni. Rehellisesti sanoen, olin varma, että hän oli tehnyt elämänsä virheen, koska meidät oli tarkoitettu toisillemme, ja päätin jäädä maisemiin vain odotellakseni jumalien apua. Parin viikon päästä onneni kääntyi ja sain mieheltä tekstiviestin: "Emme tule seurustelemaan. T. Free man. ;-)" Oli miehellä otsaa! Syöjätär ei ollut kelpuuttanut häntä lapsensa isäksi. Jälkeenpäin mieheni selitti, että toinen nainen oli ollut hänelle vain takaportti vapauteen. Minua ei kiinnostanut mikään muu kuin se, että olin saanut hänet takaisin, enkä nähnyt enää mitään muita vaihtoehtoja edessäni.

Seuraavana vuonna kotikaupunkini surkea lätkäjoukkue voitti Suomen mestaruuden.

~~~~~~~~~~

I met my husband on a Halloween night. I don't know if it was a blessing or a curse because fate has been cruel and devious to us. But we haven't given up because this union was written in the stars. So to me halloween is much more than a night of the dead. It's the night when I got buried alive or the night when I was reborn. Depends on how you look at it.

Four years ago I was celebrating halloween at club Ostrobotnia in Helsinki. My friend had already gone home and it was almost one o'clock but I decided to wait till the last train for the prince of my dreams. I felt I deviated from the crowd too much in my black leather mini, the spiky boots with high heels, a red frill blouse and a leather collar. I had stayed in the fetish circles for a couple of years already and it started to look like the whip lashing freaks in lederhosen were my only hope.

Suddenly a tall, handsome man stepped before me from the dark in a black suit and a fiery red shirt. It was like a gift from heaven - tall men with dark curly hair were a weakness of mine. And suits, even though I found the choice of style a bit odd. Well, pretty soon I noticed that he was drunk but my husband later explained to me that in those days he rarely spent an evening sober. We danced a couple of songs, I thought he was shy, but suddenly he surprised me by kissing me on the cheek. I found myself thinking that he was probably just one of those weirdos I seemed to draw toward me. We only had time to dance and talk for ten minutes before I told him that I had to hurry to the last train, and he asked for my number. I noticed that he had the covers of my hometown's lousy hockey team on his cellphone. I was certain that it couldn't be a coincidence. Somewhere the planets had collided. But then I had to run to the train station like Cinderella and I left the prince standing behind me with the cellphone in his hand.

I never expected him to call but soon we were already sending romantic emails to each other. I had just had a furious break-up with my perfidious lover so I decided to cling on to this man for the sake of revenge alone. He charmed me by acting like a gentleman, or a decadent dandy, and he was an exceptionally tender and emotional lover. Passion and thirst for revenge must've blinded me as I believed that he was deeply in love with me.

Then after a month of intense dating he suddenly dumped me, on the phone, said that he didn't want to start a serious relationship as he was in love with another woman. And I had naively let him go to a salsa course with this witch because they had been "only friends". And the bitch was as ugly as a shovel! My rage could've raised flames in the air as I had once again allowed a man to deceive me. My fingernails left scratch marks on the wooden table in the bar where we had a mindless conversation that same evening. There's no use arguing if the other one dumps you.

But I refused to give up, I stayed there and waited like a blood thirsty panther, convinced him to be my "friend" because he was such an interesting character. What a load of sugar coated crap! I wanted him back. Honestly, I was certain that he had made the mistake of his life as we were meant for each other and I decided to stay around to wait for help from the gods. After a couple of weeks my luck turned and I got a message from him: "We won't be dating. I'm a free man. ;-)" He had some nerve! The witch had not accepted him as the father of her child. Afterwards my husband explained that the other woman had just been an escape route to freedom. I was only interested in the fact that I got him back and I didn't see any other alternatives anymore.

Next year the lousy hockey team of my hometown won the Finland cup.

4 comments:

Mikaela said...

Hienosti sä kirjoitat ja pystyt avautumaan henk.koht.asioista, näitä on aina kiva lukea!!!

Mrs Munster said...

Mutta tama tarina on silti mukava lukea uudestaan. Taisinpa aikasemminkin mainita, etta joskus ne tahtiin kirjoitetut suhteen on niita vaikeimpia. Nim. kokemusta on :)

Yaelian said...

Minäkin muistan lukeneeni tämän aikaisemmin,ja oli taas mielenkiintoista lukea se uudelleen.

Arjaanneli said...

HEH :)
Tää oli hauska! Mullakin on kokemusta semmosesta "lapio-rumasta" syöjättärestä, joka oli "vaan" kaveri...
Mun selkäpii meni ihan kananlihalle, kun aattelin sua raapimassa sitä paaritiskiä niillä kynsilläs....