Sunday, February 11, 2018

Oh - My - God

I'm trembling. The past just woke up. The Greek God appeared into my life from oblivion. I just clicked on a mystified photo and he answered me, I didn't even know who he was - but he remembered me. I can't believe he remembered me from all the women he must've had.

It was six years ago when I fell under his spell. I pass his home every day on the way to work but I had long ago lost hope of ever seeing him again. And now there he was, asking me how I was doing. I said I had divorced, living on my own. It took him some time to answer as he was in a relationship. I never thought a man like him would actually date someone and commit. So I admitted I was in a relationship too but missing something. (Something like him.)

He didn't say much, but the things he said sent a warm rush through my body and left me feeling restless. And he smiled. After all those years he smiled to me. He was always so serious, a bit psychopathic and I remember I loved to make him smile.

I also remember he didn't like biting, his eyes turned black if I didn't obey him. And he didn't like me pushing him when we walked. He was always in control, the original dominant male.

Oh God, what should I do.. I always fall for the notorious who can never ever be trusted. Who can never ever be loved. But perhaps I am like that myself?

Suddenly I feel alive again. I can't wait for him to call.

But I would like him to stay in the shadows because I do not want to fall in love with him. He could never be trusted, loving him would be pure pain.

But I would like to be his secret friend...

PS. In a way I have loved every man in my life, but some men I loved more and he is one of them.


Thursday, January 4, 2018

Poikaystävä ❤ - The Boyfriend ❤

En halua tahrata poikaystäväni auraa kertomalla hänestä yksityiskohtaisia tarinoita täällä - hän ei kuulu tähän joukkoon tuntemattomaan. En ole kertonut täällä myöskään ex-miehestäni, ainoastaan yhden tarinan siitä, miten tapasimme. Molemmat kohtaamiset olivat jotenkin mystisiä. Nuo molemmat miehet kävelivät elämääni pimeydestä täysin yllättäen juuri sillä hetkellä, kun en odottanut mitään, olin tylsistynyt ja aikeissa lähteä kotiin. Olin myös pukeutunut täysin samalla tavalla: mustaan nahkaminiin, korkokenkiin ja punaiseen puseroon.

Olin tapaillut vuoden verran lähinnä dominoivia miehiä, koska ystäväni oli houkutellut minut fetissibileisiin, ja perinteisenä, alistuvana naisena tietysti miellyin määrätietoisiin herrasmiehiin, joilla oli varmat otteet ja tyylikäs ulkomuoto. Olin juuri parantunut vakavasta sairaudesta ja halusin elää täysillä ja pelkäämättä. Mutta näillä miehillä oli tapana jättää jälkeensä vana vaikeroivia naisia ja heidän toimensa olivat usein varsin teatraalisia. Halusin löytää jotain aitoa, saada läheisyyttä ja henkistä yhteenkuuluvuutta piiskaniskujen sijaan, ja sillä hetkellä ex-mieheni astui elämääni. Mutta hänen kohteliaan ulkokuorensa alle kätkeytyi narsistinen luonne ja vuosien saatossa jouduin yhä syvempään ahdinkoon, kunnes lopulta ajauduin epätoivoisiin tekoihin. Se oli ainoa kerta, kun petin miestäni, sillä se oli ainoa tapa, jolla pääsin hänestä eroon. Olin elänyt jo vuosia selibaatissa, koska en halunnut koskea mieheeni, vaikka kaipasin läheisyyttä. En olisi kyennyt lähtemään omin voimin, mutta hän lähti sillä hetkellä, kun sai selville petokseni - ja kosti minulle moninkertaisesti. Vuodet ennen eroa ja eron jälkeen eivät olleet helppoja. Sairastuin vakavasti, ja lopulta olin siinä pisteessä, että oksensin verta sairaalassa ja annoin ex-mieheni huolehtia lapsistani, koska omat voimani olivat loppu. Mutta kuin ihmeen kaupalla kehoni alkoi toipua, kun pääsin omaan rauhaani ja sain levätä sekä henkisesti että fyysisesti.

Minulla on tapana ihastua erikoislaatuisiin ihmisiin, persoonallisiin oman polkunsa kulkijoihin, joten seuraava ihastukseni oli eksentrinen miljonääri, joka lupasi minulle maat ja taivaat, mutta jonka elämäntyyli oli vaarassa uuvuttaa minut uudestaan. Tapailin aikani kaikenlaisia miehiä, kunnes tajusin, ettei minua kiinnostanut koskea enää kehenkään, ellen tuntisi aitoa yhteenkuuluvuutta, selittämätöntä vetovoimaa, rakkautta. Minusta tuntui, etten ollut rakastanut ketään. Voiko miestä edes rakastaa samalla tavalla kuin rakastaa lapsiaan? Ei - äidinrakkaus on ainoaa todellista, pyyteetöntä rakkautta.

Niinpä istuin taas kerran baarijakkaralla, tylsistyneenä, ulkopuolisena, kauniina koreissa vaatteissani, mutta yksinäisenä. Olin ajatellut lähteä kotiin, kun eräs nuorehko mies käveli selkäni takaa luokseni ja sanoi, että hän voisi istuutua viereeni, jos tässä olisi toinen tuoli. Otin hänelle tuolin ja mies alkoi esitellä minulle kuvia koirastaan, ja ikäänkuin se ei olisi ollut tarpeeksi outoa, hän alkoi esitellä minulle naisia netin treffisivustolta, johon itsekin kuului. Tuota pikaa hän ehdotti, että ottaisimme takkimme yläkerran narikasta ja siirtyisimme alakertaan juttelemaan, koska siellä oli rauhallisempaa. En vastustellut, koska olin muutenkin ollut aikeissa lähteä, mutta jälkikäteen ajatellen hän oli melkoisen nopea liikkeissään. Ilmeisesti alkoholilla oli vaikutusta sulavuuteen - molemmin puolin.

Istuimme vastapäätä toisiamme ja hän kysyi minulta ikääni, eikä uskonut, kun kerroin. Hän itse oli viisitoista vuotta nuorempi, mutta en välittänyt siitä, koska minulla ei ollut mitään erityistä mielenkiintoa häntä kohtaan. Hän vaikutti melko mitäänsanomattomalta, mutta hänen seurassaan oli helppo olla. Ehdimme jutella ehkä kymmenen minuuttia, kun hän ehdotti, että lähtisimme samalla junalla kotiin, koska asuimme samassa kaupunginosassa kahden kilometrin päässä toisistamme. Suostuin sen kummempia miettimättä ja junassa istuimme hiirenhiljaa lähes koko matkan. Tarkastelin häntä ja huomasin ruhjeen hänen rystysessään samassa paikassa kuin exälläni, joka oli iskenyt kätensä seinään riidan tuoksinnassa. Kysyin, mistä mies oli ruhjeen saanut, ja hän ilmoitti muitta mutkitta iskeneensä yhden tyypin tajuttomaksi. Se teki vaikutuksen, koska ex-mieheni ei koskaan ollut puolustanut minua.

Junamatka lähestyi loppuaan ja siinä katsellessani häntä minut valtasi yhtäkkiä outo tunne. Aivan kuin joku olisi kuiskannut minulle "älä päästä tuota miestä karkuun". Tuntui, että jokin hänen aurassaan tai energiassaan (miksi sitä haluaakin kutsua), kosketti minua syvästi ja minulle tuli tarve pysyä hänen läheisyydessään. Mietin kuumeisesti, mitä tekisin, kun kävelimme alas ramppia. En halunnut pyytää hänen numeroaan, koska hän ei välttämättä koskaan vastaisi. Tulimme tienhaaraan ja kysyin häneltä, haluaako hän tulla minun luokseni. Hän suostui sen kummempia ihmettelemättä ja kävelimme parin kilometrin matkan toiseen suuntaan. Oven sisäpuolelle päästyään hän oli vähällä kääntyä takaisin, koska huomasi eteisessä pienet kenkäparit - lapseni ja äitini olivat kotona nukkumassa. Sanoin, ettei tähän aikaan kannata enää lähteä, lapset nukkuvat alakerrassa ja me voimme nukkua yläkerrassa. Niinpä hän jäi - ja on jäänyt jo neljäksi vuodeksi.

Sen yön jälkeen hän sanoi, ettei olisi halunnut avata makuuhuoneen ovea enää ikinä, ja juuri eilen hän sanoi, että "kellään muulla ei ole yhtä hyvää naista kuin hänellä", Onhan meillä ollut vaikeutemme, hän ei ole helpoin ihminen maailmassa, hän on hyvin erikoislaatuinen, mutta se sopii minulle. Kyllästyisin kuoliaaksi, jos mieheni olisi tasainen kuin viilipytty. Lapseni pitävät hänestä ja hän on juuri se mies, josta paras ystäväni ennusti minulle korteista kouluiässä. Hassu juttu, se ennustus on pysynyt mielessäni kaikki nämä vuodet, "kohtalosi on blondi", vaikken koskaan edes pitänyt vaaleahiuksisista ja kiersin nuoret miehet kaukaa. Kohtaloaan ei kuitenkaan voi välttää...

Aika näyttää, mitä tulee tapahtumaan, mutta elämä on aina mysteeri ja tämä hetki on ainut, mitä on. ❤


__________



I don't want to stain the aura of my boyfriend by telling detailed stories about him here - he doesn't belong to this anonymous armada of men. Nor does my ex husband of whom I told only one story. Both of those encounters were somehow mystical. They both walked into my life from darkness when I least expected it. I remember being bored, alone and about to go home. I was also dressed exactly the same way when I met them: black leather skirt, high heels, red blouse.

For a year I'd been seeing mostly dominant males because my friend had lured me into a fetish party and as a traditional submissive woman I was fascinated by these assertive gentlemen who treated their women as they pleased. I had just recovered from a serious illness so I wanted to live life to the full and experience everything. But these men had a habit of leaving a trail of desperate women behind and their actions seemed somehow theatrical. I wanted to find something real, intimacy and spiritual connection instead of whiplashes , and at that moment my ex husband stepped into my life. But underneath his polite appearance he was quite narcissistic and over the years my anxiety grew deeper until finally I was ready for desperate actions. That was the only time I cheated on my husband because it was the only way to leave him, I couldn't do it on my own, so I had to do something that made him leave me. And I had lived in celibacy for years because I didn't want to touch my husband. Later he revenged on me many times and in many ways, the years before and after the divorce were the toughest of my life. I became seriously ill and finally I found myself in the hospital throwing up blood and I had to let my ex husband take care of my children because I just didn't have any strength left. But miraculously my body started to heal when I got time to rest in peace both physically and mentally - yes, I wished I could've died for a moment just to get some rest.

I have a habit of falling for the not so ordinary people so my next infatuation was an eccentric millionaire who promised me heaven and earth but whose lifestyle almost exhausted me for the second time. So I dated all kinds of men for a while until I realized that I wasn't interested in touching anyone anymore unless there was real chemistry, real emotion involved - in other words love. I don't think I had loved anyone in my life - except for my children. And can you even love a man like you love your children? I don't think so - motherly love is the only real unselfish love.

So once again I sat on a bar stool, bored, feeling an outsider, pretty in my feminine clothes, but lonely. I had thought of going home when a youngish man appeared from nowhere and said that he would like to sit beside me if there was a chair. So I pulled a chair for him and he started showing me pictures of his dog, and as if that hadn't been weird enough, he started showing me pictures of other women on the dating site he belonged to. Then he suggested that we'd take our coats from the upstairs cloakroom and go downstairs where it was more quiet. I didn't resist because I had thought about leaving anyway, but in retrospect he was quite smooth and fast in his moves. I guess he had drunk quite a bit but it didn't really show.

We sat across each other and he asked me my age and almost didn't believe me. He was fifteen years younger but I didn't really care because he didn't seem so interesting. He was quite indifferent but easy to talk to, easy to be with. We talked about ten minutes and then he asked if we would go home on the same train because we happened to live in the same neighbourhood just two kilometres apart. I said yes because I was leaving anyway. We sat quietly on the train glancing each other, he didn't say a word anymore. I noticed a bruise on his knuckle, exactly like the one on my ex husband's hand (who had hit his hand on the wall during an argument) so I asked where had it come from. He carelessly said he had knocked a man down. I was impressed because my husband had never defended me.

The train trip was almost over and suddenly I was overcome by strange feeling. It's as if someone had whispered in my ear "don't let this man go". Something in his aura or energy field (whatever you call it) touched me deeply and I wanted to stay in his vicinity. I kept thinking what should I say or do as we walked down the ramp from the station. I didn't wanna ask for his number because he wouldn't necessarily answer me. We came to the crossroads and I asked him if he'd wanna come to my place. He said yes without hesitating and we walked a mile to the other direction. Inside the door he noticed the two little pairs of shoes and almost turned around - my children and mom were at home sleeping. I convinced him to stay, because the children were downstairs and we could sleep upstairs. So he stayed - and has been there for four years now.

After that night he said that he wouldn't want to open the bedroom door ever again and just yesterday he told me that "no one has as good a woman as I do". Sure we've had our difficulties, he's not the easiest person in the world, he is very special but it suits me. I would be bored to death if my boyfriend was as calm as a cat. My children like him and he is the man my best friend saw in the cards when she was predicting my future when we were teenagers, "your fate will be a blonde". Funny thing, that prediction has stayed in the back of my mind all these years even though I never even liked blondes and I've never been interested in younger men either. I guess you can't avoid your destiny...

Time will tell what will happen, but life is a mystery by nature and this moment is all we've got. ❤

Booty fever







Novelli: Mikä-Mikä-Maa

Odotan kaupan edessä. Minulla on vyötärölle kiristetty ohut sadetakki, paljaat reidet, polvisukat ja punaiset kumisaappaat. Tunnen itseni söpöksi ja talvivaatteisiin pukeutuneet ihmiset katsovat paljaita sääriäni. Tulet paikalle T-paidassa ja näytät niin hyvältä, että polviani heikottaa. "Haluutko sä jotain?" kysyt, kun kahmit ostoksia lihaksikkaille käsivarsillesi. "Ei kiitos", sanon viattomasti. Aion syödä sinut, senkin hupsu. En ole koskaan alistanut miestä, mutta miten voisin kieltäytyä noin herkullisesta ateriasta.

Sytytät takkaan tulen ja hivelet minua karvalankamatolla. Hauiksesi ja mieto hienhajusi saavat minut pyörryksiin. Imen testosteronia itseeni ja nostan sääreni ilmaan, lyhyt nahkamekko nuolee vartaloani ja punaiset kumisaappaat kiiltelevät tulen loimussa. Minun on tärkeää tuntea itseni naiseksi, vaikka alistankin sinua.

Pyydät minut kellariin, koska haluat näyttää minulle jotain. Vedän piikkikorkoiset niittisaappaat jalkaani ja otan piiskan käteeni. Muodonmuutos on alkanut, eikä se tunnu yhtään epämiellyttävältä. Näytät aivan kirurgilta sinisessä nurinpäin puetussa tuulipuvussa, kun kiskot mustia kumihanskoja käsiisi. "Mä aion nyt näyttää sinulle, mistä olen puhunut", sanot määrätietoisesti etkä vaikuta ollenkaan alistuvalta. Olen ymmälläni. Minunhan piti leikkiä sinulla. Puet ylleni punaisen sadetakin ja komennat minut etunojaan sänkyä vasten. Pujotat päähäni läpinäkyvän muovipussin ja kiristät sen kaulani ympärille, alat hieroa minua kumihanskalla. "Mä vien sut nyt matkalle." Huohotan ja alan haukkoa henkeä, muovi liimautuu kasvoilleni, kuristat minua kaulalta ja työnnät sormesi sisääni. Annat minulle välillä happea ja hierot nännejäni ja kiristät taas uudelleen muovipussin kasvoilleni. Käsket minua pyytämään armoa, mutta en halua. Haukon ilmaa, mutta turhaan. Lopulta minun on pakko riuhtaista itseni irti ja valahdan lattialle nääntyneenä. Poistut pesemään käsineitäsi, minä jään hervottomana lattialle. Sinunhan piti olla alistuva. Olen sekaisin, päässä humisee, minua hymyilyttää ja hävettää samaan aikaan - mutta haluan lisää.

Nousen ylös ja alat sovittaa minulle uusia vaatteita. Ohut tuulipuku liimautuu ihooni. Horjahdan ja sinä säikähdät. Mutta pidän tästä uudesta huimaavasta, huumaavasta tunteesta. Vakuutan sinulle, että kaikki on hyvin ja istun sängynlaidalle hengähtämään. Nostat kasvojeni eteen kuplamuovipussin. "Onko sulla joku kuplamuovifetissi?" Työnnät pussin päähäni enkä näe mitään. "Ei ole", sanot vakavana ja puristat pussin kaulani ympärille. Happi loppuu hetkessä, valahdan sängylle ja alat hivellä rintojani kuristaen kurkusta. Tiedän, että pitäisi käyttää turvasanaa, mutta kaikki tuntuu liian hyvältä. Lopulta revin pussin päästäni ja haukon happea. Haluan tehdä sinulle saman, mutta et päästä minua, vaan nostat minut seisomaan ja sidot minut tuulipuvun hihoista pakkopaitaan. Vedät hupun kasvoilleni ja kierrät nyörit tiukkaan kaulan ympäri. Olet kivikova ja hierot itseäsi minua vasten ohuen, kahisevan kankaan läpi. "En mä ole vielä läheskään lopettanut. Tää matka on vasta alussa." En tiedä, miten kauan jatkamme, ajantaju katoaa, ympäristö hämärtyy. Kun viimeinkin lopetat, olen kuin humalassa. Käteni ovat hervottomat ja maailma leijuu ympärillä. Pyydät minut viereesi lepäämään ja hellit minua. Suutelet ja puhut tuhmia hengästyneellä äänellä. Saat minut hulluksi ja kieroksi ja kiimaiseksi.

Lopulta, kun olemme hetken levänneet, nousen päällesi hajareisin ja vedän hupun päähäsi nurinpäin. Kierrän nyörit kaulasi ympärille ja katson ohuen kankaan liimautuvan suullesi ja nenänvarteesi, kun yrität imeä happea. Suutelen sinua kankaan läpi, olet suloinen ja aivan sekaisin. Vääntelehdit ja voihkit allani ja alat hangata itseäsi minua vasten. Yhtäkkiä kiristät hupun päähäni ja olemme molemmat huputettuja. Turvasanat kaikkoavat taivaan tuuleen. En näe, saatko happea, sillä olen itse muissa maailmoissa, mutta tunnen vahvat kätesi kaulani ympärillä. En edes tiennyt, että voisin kiihottua tällaisesta näin paljon. Lopulta hamuan ilmaa ja kellahdan viereesi huohottaen. Olet hikinen, suloinen, etkä enää yhtään avuton. Olet vain kummallisin mies, jonka koskaan olen tavannut. Pyyhit limaa housujesi päältä ja sanot, ettet ole koskaan nähnyt kenenkään naisen kostuvan noin paljon. Et ole nähnyt vielä mitään. Kun puro alkaa virrata, tarvitset taatusti sadeasuasi. Sanot, että olen tehnyt sinulle asioita, joita kukaan muu ei ole tehnyt. Ja minä kuvittelin olevani aina ja ikuisesti alistuja. Väität, että olen ensimmäinen nainen, jota olet halunnut alistaa, ja hihkun salaa riemusta. En halua sen loppuvan. Haluan kokea saman, minkä teen sinulle. En arvannut, että roolinvaihto voisi olla näin hedelmällistä, olen kaatanut loputkin raja-aidat.

Kun jätät minut kotiportille ja ajat pois, minusta tuntuu kuin olisin ryöminyt kaninkolosta todellisuuteen. Veit minut matkalle Mikä-Lie-Maahan ja minusta kuoriutui esiin uusi olento. Muutit seksuaalisuuttani ja se, jos jokin, on järisyttävää. Haluan vain ryömiä takaisin, palata takaisin maailmaan, jossa kaikki on outoa ja ihmeellistä, ja jossa mikä tahansa on mahdollista.

Novelli: Kesäyö

Sade ja hikipisarat olivat kastelleet yöpaitani likomäräksi ja se liimautui vatsaani ja reisiini, vaikka olin kontillani märässä ruohossa. Ketju helähti ja tunsin nykäisyn kaulallani. Vilkaisin ylöspäin vettä tippuvan otsatukkani lomasta ja näin miehen hymyilevän lempeästi. Himmeät lamput valaisivat vaivoin pimeää puistoa, ihmiset olivat paenneet sadetta. Takareiteni olivat punaisilla juomuilla piiskaniskuista, polvia ja kämmeniä kivisti ja tärisin jo hiukan, mutta tiesin, että pääsisin heti sisälle lämpimään, kun hoitaisin asiani.
"Joko nyt?" hän kysyi maanitellen.
"Jo", myönnyin nolona.
Hän kiersi taakseni, kyykistyi, hivutti yöpaidan helmaa lapaluihin asti ja hieroi lämpimällä kädellä selkääni.
"Levitä vähän reisiä", hän naputti piiskalla reisien sisäsivuja. Laskin pyllyäni alemmas ja notkistin selkääni. Hän hieroi pakaroitani ja kutitti minua vähän kuin kiusoitellen.
"Pss, pss", hän piti ääntä kuin pienelle lapselle. En ollut koskaan ennen tehnyt tätä, minua nolotti, mutta olin itse pyytänyt päästä asialle. En vain ollut ajatellut, että hän taluttaisi minut ulos puistoon.
Lämmin pissa alkoi sihistä jalkojeni välistä, hän ujutti sormensa sisääni, tunnustellen lämpöä ja hieroi minut samalla tainnoksiin. Aloin keinua hänen liikkeidensä tahdissa. Joku käveli ripeästi sateenvarjon kanssa ohi viereisellä polulla, sora rohisi kenkien alla. En tiedä, huomasiko ohikulkija meidät, mutta en olisi sillä hetkellä edes välittänyt. Kaikki oli liian ihanaa. Hän hieroi itseään ja minua, ja juuri kun aloin huohottaa ja inistä, hän veti sormensa pois ja sivalsi piiskalla pakaroille.
"Vaiti!" hän komensi ja nousi ylös sadetakki ja huppu vettä valuen. "Tuhma tyttö, piti olla hiljaa."
Hän nykäisi hihnasta ja auttoi minut käsivarresta ylös. Minun oli pitänyt kontata koko pitkä matka ovelta puiston puiden alle, mutta ilmeisesti hän huomasi, että hytisin jo kylmästä. Hän talutti minut takaisin sisälle, paljaat varpaani loiskuivat lätäköissä, ja sisällä hän irrotti kaulaani hiertävän pannan ja vei minut lämpimään saunaan.
"Riisu yöpaita ja kiipeä kontillesi tuonne lauteille."
Hän juotti minulle kauhasta kylmää vettä ja pesi minut lämpimällä vedellä ja pehmeällä sienellä. "Sä olet ihan likainen. Oliko mukava päästä pienelle lenkille?" hän hymyili.
"Oli", hyrisin tyytyväisenä.
Lopulta olimme niin voipuneita pitkästä illasta, että vain lojuimme lämpimillä lauteilla ja suutelimme verkkaan, kun sade ropisi ikkunaan.

Novelli: Muukalaisia yössä

Käsket minun jäädä paikoilleni. Roikotan reppuani, maiharit valuvat loskaa, pyyhkäisen märät hiukset otsaltani. Kävelet käytävän päähän ja käännyt minuun päin, käsket minun polvistua ja kontata luoksesi. Lasken reppuni seinänviereen, kova juuttimatto sattuu polviin, sukkahousut repeytyvät. Matelen hitaasti ja pehmeästi kuin pantteri, lyhyt nahkahame puristaa reisiä, mustat nahkahanskat koskettavat lattiaa kuin tassut. Hissi kilahtaa takanani. En välitä muista, sillä näen vain sinut. Tulijan jalat kulkevat ohitseni ja katoavat oven taakse puolivälissä käytävää. Nautin siitä, että meitä katsotaan, mutta en näe ihmisten reaktioita, sillä olet sulkenut minut sumuun, jossa ympäristö katoaa. Olen kuin hypnoosissa, saat minut tekemään mitä tahansa.

Punaiset tiilet verhoavat käytävän seiniä, hotelli näyttää vankityrmältä. Synkkä hahmosi on kuin joku menneisyyden hämärästä ilmaantunut soturi ja minusta tuntuu, että olet eksynyt väärään aikaan. Näen sinut tulen leimussa, pihtien varressa, noki tummentaa silmänalusesi. Näen sinun pitävän kiinni ratsusi suitsista, kiristävän jalustimia. Vaiti, vakavana. Tuot mieleeni kaikki muistot ja kurkkua kuristaa. Vie minut takaisin kotiin.

Otat hiuksistani kiinni ja kiskot minut jaloilleni. Irvistän, kun niskanahkaan sattuu, kyyneleet kihoavat silmiin. Olen onnellinen. Haluan tuskaa, koska se saa minut tuntemaan itseni eläväksi, virittää kaikki aistini. Nostat minut varpailleni ja suutelet minua, maistut tympeältä viiniltä ja tupakalta. Kätesi on vahva ja luja, et pelkää satuttaa minua. Et kysy lupaa, vaan rääkkäät minua, kunnes huohotan pupillit laajenneina ja värisen pelosta. Ensimmäisen kerran jälkeen pakenin hotellihuoneesta järkyttyneenä ja ajattelin, ettei koskaan enää. En tiedä, mikä sai minut tulemaan takaisin, mutta kun toisen kerran jälkeen pakenin yöhön, minut valtasi ikävä. Olit herättänyt minussa jotain sellaista, jonka olemassaolosta en edes tiennyt.

Vaellan päivien läpi kuin haamu, odotan yötä, jolloin saan taas olla elävä. Kiskot tyynyn liinan sisältä ja paiskaat sen lattialle, valkoisia höyheniä lehahtaa sängylle. Vedät tyynyliinan pääni yli ja kiristät sen kaulalle, puristat nyrkillä niskan takaa. Tunget paksut, likaiset sormesi sisääni, kun huohotan ja vingun ääneen, kangas imeytyy suuhuni hengityksen tahtiin. En näe mitään, mutta tunnen olevani turvassa. Keuhkot pakahtuvat, minua huimaa, mutta en halua antaa periksi. Lopulta revin liinan väkisin päästäni ja valahdan lattialle haukkomaan henkeä. Otat hävystäni kiinni ja puristat. Vartaloni jäykistyy ja huudan niin kovaa, että naapurihuoneissa luulevat naista tapettavan. Painat kourasi suuni eteen ja puristat lisää. Ummistan silmäni ja sätkin kivusta. En pysty enää sanomaan ei, olen tahdon ja tajunnan tuolla puolen, odotan ja toivon vain kivun loppuvan. Kun lopulta irrotat otteesi, olen hervoton. Ja yhtäkkiä toivon, että ruoskit minut violeteille mustelmille ja verinaarmuille. Haluan olla kaunis, tatuoitu sielusi kuvaksi. Pura minuun kaikki tuskasi ja minä hohdan yhä enemmän. Olen valo, joka vahvistuu varjossa.

Kun yritän puhua, laitat sormesi suulleni ja sanot "shh..." Et puhu juuri mitään, mutta kun sanot jotain, tarkoitat sitä. Ei tyhjiä sanoja, vaan tekoja. Täytät tyhjyyden olemuksellasi. Pesen jalkasi vadissa, hellästi ja huolellisesti. Et edes pyydä sitä, mutta haluan ilmaista kiitollisuuteni. Pidän sinusta kiinni, kun näet painajaisia, sillä minä en pelkää mitään. Katson demoneitasi suoraan silmiin ja houkuttelen ne luokseni. Pelkään vain neuloja, jotka työnnät selkärankani ihoon, kun nyörität minulle uuden, verta vuotavan rangan. Se kiristää enkä pysty taivuttamaan selkääni. Työnnät neulat nännieni ympärille kuin auringon säteet ja nyörität ruusukkeet rintoihini. Sidot tyynyliinan suukapulaksi ja käteni selkäni taakse ja puristat nännejäni niin kovaa, että kyyneleet valuvat silmistäni, kun ääneni tukahtuu kurkkuun. Mascara valuu poskilleni, verinorot pitkin vatsaani ja selkääni. Käsket minua kumartumaan polvilleni ja vedät nahkavyön housujesi vyötäröltä. Poskeni painuu lattiaan ja itken ja nytkähtelen kivusta. Isket lujaa etkä välitä, vaikka ääni kajahtaa seinien läpi. Lopulta sidot reiteni yhteen vyöllä ja tulet hellästi sisääni. Otat hiuksistani kiinni ja pidät minut aloillani. Sakea nektari valuu reisiäni pitkin, kun kiskot minut hiuksista pystyyn ja ohjaat minut parvekkeelle, paljain jaloin lumeen. Jäätävä viima ja räntä piiskaavat kehoani ja iho nousee kananlihalle. Katsot minua tiukasti ja pysyn paikoillani, vaikka kylmyys leviää luihin asti. Lopulta pyydät minut sisälle ja kuivaat tärisevän vartaloni pyyhkeeseen. Olen sotkuinen ja nääntynyt, ja sallit minun laskeutua vuoteelle lepäämään. Irrotat hellästi neulat ja puhdistat ihoni kirpeällä spriillä. Kääriydyt lakanoihin kanssani ja silität hiuksiani, lämpö säteilee ruumiistasi.

Juot viiniä suoraan pullon suusta ja sytytät tupakan. Savu leijailee kattoon ja muistuttaa ajasta, jolloin paheet vielä olivat sallittuja. Nyt elämme maailmassa, jossa nautinnot, kärsimys ja itsetuho ovat kiellettyjä. Kaikkien pitäisi olla niin vitun onnellisia. Mutta onnellisuus on ymmärretty väärin. Minua naurattaa, elämä pulppuaa sisältäni. Olen sekaisin, mutta en päihteistä vaan sinusta. Kaadat viiniä kurkkuuni ja valutat sitä vartalolleni, nuolet sen iholtani ja puraiset minua kuin rypälettä. Vatsani ja reiteni tulevat täyteen hampaanjälkiä, viini saa minut raukeaksi. Valkea lakana värjäytyy punaiseksi ja sänky näyttää siltä kuin joku olisi tapettu siinä. Viet minut lämpimään suihkuun, käärit minut kylpytakkiin ja nukahdamme sylikkäin paksujen peittojen alle. Olen turvassa, taas pienen hetken.

Mutta jokin kiskoo minut ylös sängystä ennen kuin heräät. Kerään hiljaa tavarani ja suutelen sinua poskelle, toivon sinulle kaikkea hyvää. Yksinäisyys tarttuu käsipuoleeni ja johdattaa minut ulos viimaan, saappaat osuvat märkään asfalttiin. Löydän hiuksesi takkini kauluksesta ja tungen sen kukkarooni. Ehkä kohtaamme vielä, kun yö laskeutuu ja kulkijat kerääntyvät majataloihin lämmittelemään. Kertomaan tarinoita ja juopumaan viinistä ja toisistaan. Nostan kaulukseni pystyyn ja räntäsade peittää askeleeni.

Novelli: Lokakuu

Pimeä aallokko keinuttaa venettä. Tähtitaivas on pilviverhon peitossa, näen vain purjeet ja mustat laineet ympärillä. "Mennäänkö tuonne ankkuriin?" Mennään ihan minne vaan, olen jo niin väsynyt, että ohjaan venettä silmät kiinni, tuulta kuulostellen. Mutta pidän siitä, hiljaisuudesta, tuulen voimasta käsissäni.

"Mistä sä tiedät, että ankkuri pitää?" kysyn keskellä yötä. "En tiedäkään, ei sitä voi varmasti tietää." Vaivun uneen ja herään aamun kalpeaan sarastukseen. Ankkuri on pitänyt. Solahdan aamu-uinnille meduusojen sekaan ja kipuan kannelle alastomana, jokainen solu hereille säpsähtäneenä.

Nostat purjeet. En tiedä, minne olemme menossa. Aamiaisella sanoit jotain sellaista, joka sai sydämeni särkymään tuhansiksi siruiksi lattialle. Mutta poljin sirpaleet niin hienoksi tomuksi, ettet huomannut mitään. Et sinä ole minulle mitään velkaa.

Rantaudumme saareen, jonka syksyn lehdet ovat täplittäneet keltaisen ja ruskean kirjavaksi. Saari on autio, laituri on nostettu maihin. Kahlaamme saunasta mutaiseen veteen, jossa rakkolevät kietoutuvat nilkkoihin ja meduusat hyllyvät kuin ulkoavaruuden olennot taskulampun valossa hohtaen. Opetat minut heittämään räiskäleitä ja heität ne päin vittua. Minusta se on suloista. Ennustan sinulle korteista, mutta tärvelet kaiken vetämällä kortteja kuin halkoja pinosta ja kysymällä lakonisen pervoja kysymyksiä. Sitten opetat minut laskemaan kortteja kuin insinööri ikään ja olet innoissasi. Sekin on suloista.

Yöllä harrastamme varvasseksiä, koska punkka on aivan liian ahdas ja lopulta päädymme hempeän irstaaseen vaniljaseksiin. En tiedä, mitä ajatella. Olen onnellinen lähelläsi, mutta pelkään olevani sinulle pelkkää lihaa ja verta. Aamulla haluat katsella vierestä, kun pissaan, ja epäilen, että kohta on pakko tehdä ruumiinavaus, kun mikään ei enää riitä. Otat leipäveitsen käteesi ja virnistät.

Kun kaikki on tehty, jäljelle jää tunne. Katson, kun lähdet purjeilla rannasta ja jätät meripelastajat seisomaan veneensä kannelle kuin pikkupojat polvihousuissaan. Olet villaisissa raappahousuissasi miehekkäämpi kuin yksikään hauiksiaan pullisteleva urho. Istun hiljaa ja katoan tuulen huminaan. Luulet, että olen ikävystynyt, vaikka olen ikionnellinen. Sinulle meri on kesyttämistä varten, minulle se on kesytön, vahva ja vapaa. Joskus pelkään, etten koskaan voisi palata merelle jälkeesi, mutta pelko haihtuu, kun tuuli tarttuu purjeeseen ja vie eteenpäin.

Talo keinuu. Hoivaat korallejasi lempeämmin kuin naisia. Olen ollut liian kuuliainen, alan kapinoida. Kiskot minua hiuksista niin, että päänahkaa kivistää. Läimäyttelet pepulle ja haet vaatekaapista housunkannattimia, jotka kiinnität nänneihini, vaikka kiljun ja pyristelen vastaan. Mutta kiinnität ne niin hellästi, että kipu laantuu. Olen hämmästynyt, kukaan toinen ei ole pystynyt siihen. Käsittelet minua yhtä vaivattomasti ja tarkasti kuin koneitasi ja pelkään, että kukaan toinen ei tule koskaan tuntumaan samalta. Alat suudella minua ja kiskot nipistimistä niin, että sätkin ja kiemurtelen kuin kala koukussa.

Käsket minun asettua sängynlaidalle kontalleni. ”Tuoksut ihanalle", sanot kermaisella äänellä ja saat minut kehräämään. Painat minut niskasta sänkyyn ja tunget sormet väkivalloin sisääni. Se sattuu, mutta alistun kuin kissanpentu. Joka puolella makuuhuoneessa on peilejä - ei muuta kuin leveä vuode, nuhjuiset lakanat, suuria peilejä ja valkoiset seinät. Ikkunoissa ei ole edes verhoja, vaikka ulkona on pimeää ja huoneessa loistavat kirkkaat valot. Minua kiihottaa katsella sinua puuhissasi - aivan sama korjaatko veneen moottoria vai naitko minua ahnaasti huohottaen. Jos olisit veneellä mitannut jännitteeni, viisari olisi singahtanut kaakkoon. Haluan leikkiä kanssasi kaikki irstaimmat lääkärileikit ja antaa sinun tutkia itseni läpikotaisin. "Hyvä tyttö", kehut minua, kun tottelen jokaista oikkuasi, vaikka minua nolottaa. Sanot minua mehumaijaksi, kun olen päälläsi ja kasvosi ovat läpikuultavan liman peitossa. Minkä minä sille voin, että hyrähdän käyntiin pelkästä läsnäolostasi? Sinun tarvitsee vain kiertää kätesi toppatakkini ympärille ja tunnen, miten meduusa jalkojeni välissä alkaa sykkiä. Vartalosi jäykistyy ja paisut käsissäni suureksi ja ihanaksi, suloinen valkoinen neste ruiskahtelee hiuksilleni. Liquid love.

Sanot, että poikavuosinasi olisit pannut minua insinöörin innolla, mutta olen iloinen siitä, että olet vanha ja väsynyt. Pippelisi piiloutuu kuin ujo polyyppi ja puuskutat ylämäessä kuin vanha papparainen. Kannan sinulle lehden ja teen ja suutelen poskelle. Saisiko olla vielä muuta? Saanko kantaa raskaat taakat puolestasi? Jos olisit nuori ja vetreä, olisit aivan liian vaikea pala nieltäväksi. Nytkin sinussa on kestämistä. Mutta olet ainoa mies, jonka tähden olen niellyt kiukkuni ja ollut hiljaa, odottanut myrskyn laantuvan.

Odotan junaa asemalaiturilla. Kalpea aurinko paistaa, lehdet kieppuvat tuulessa, talvi tekee tuloaan, kohta meri on jäässä. Kosketat olkapäätäni ja käännyn ympäri. Kaikki ihmiset katoavat laiturilta ja lämpö leviää ytimiini. Viet minut asemaravintolaan ja katson, kun luet lehteä lasit nenänvarrella ja siemailet kahviasi. Pidän näistä hiljaisista hetkistä ehkä enemmän kuin piiskauksesta ja rietastelusta. Kun istut vieressäni ja olet vaan. Kun nukut vieressäni ja lämmität kylmää ruumistani, silität hellästi hiuksiani.

Lähdet ja kolea tuuli puhaltaa. Minuun sattuu.